Mustia kissoja

Jatkamme blogiamme uusilla ohjeilla. Tästä eteenpäin kirjoitamme joka toisen postauksen englanniksi ja joka toisen suomeksi. Pahoittelemme edelleen ettemme ole ehtineet kirjoittaa blogiamme kovinkaan useasti monen eri sattuman takia. Tässä on kuitenkin hieman kerrontaa viime viikkojen tapahtumista.

Työharjoittelu Maltalla alkoi ensin ihan hyvin, kuten aikaisemmassa postauksessa kirjoitimme. Ensimmäiset viikot työpaikallamme sujuivat muutamista epämukavista seikoista huolimatta kohtalaisesti. Työtehtävät eivät kuitenkaan vastanneet yhtään asiakaspalvelu-työharjoitteluamme, sillä ahkeroimme myymälän sisällä tietokoneen ja järjestelmien parissa. Siirryttyämme tarjoilijoiksi ongelmat alkoivat pikkuhiljaa. Pitkän kärsivällisyyden ja itkujen nieleskelyiden jälkeen emme voineet enää jatkaa kyseisessä työpaikassa moninaisten työilmapiiriin liittyvien seikkojen takia. Asioita sen enempää tässä selitellessä toteamme vain, että meillä oli huonoa tuuria. Jouduimme ongelmiin myös Paragonin kanssa lopetettuamme työt.

Selvittelyjen jälkeen vaihtoehdoksemme tarjoutuivat tarjoilijapaikat Popeye Villagessa. Popeye Village on ns. Kippari Kalle-teemapuisto. Siellä on kuvattu aikoinaan Kippari Kalle-elokuva ja nyt se on turisteille tarkoitettu huvipaikka, jossa on mm. ravintoloita, matkamuistomyymälä ja taloja, joissa on elokuvarekvisiittaa jne. 

                               

                             

                              

                              

Valitettavasti ensimmäisenä työpäivänä, jolloin lähinnä tutustuimme paikkoihin, sää oli huono. Alkoi sataa ja ukkostaa kuten meidän tuutrilla on usein tapana. Sää Maltalla on ollut muutenkin hyvin vaihtelevaa tuulisista ja sateisistakin päivistä aurinkoisiin ja lämpimiin. 

                           

Tässä vaiheessa olimme vain iloisia, että pääsimme vaihtamaan työpaikkaa mihin tahansa muualle. Meitä tietenkin hieman harmitti se, että vaihdoimme tarjoilutöistä toisiin tarjoilutöihin. Työmme uudessa paikassa oli lähinnä siivoilua, astioiden pöydistä keräämistä ja tiskaamista kahdessa eri ravintolassa. Ei siis varsinaisesti edelleenkään asiakaspalvelutyötä. Henkisesti päivät olivat todella raskaita, sillä työilmapiiri uudessakaan paikassa ei ollut hyvä ja saimme jatkuvasti kuunnella ilkeitä kommentteja.

                           

                            

                           

Kirsi-opemme saapui Maltaan suunnitellusti sopivasti samalla viikolla, kun lopetimme työpaikassamme. Hän setvi paljon asioitamme Paragonin kanssa. Hän sai puhuttua uudet työtehtävät Popeye Villagessa ohjaajamme kanssa. Tästä lähtien olemme Hennin kanssa vuorotellen vuoroviikoin toinen matkamuistomyymälässä töissä ja toinen respassa lipunmyynnissä. Vihdoin töitä joita voi kutsua työharjoitteluumme sopiviksi!

Olemme kokeneet myös paljon muita vastoinkäymisiä Maltalla. Hennille sattui ikävä tapahtuma taksikuskin kanssa tullessaan asunnolle saatettuaan poikaystävänsä lentokentälle. Taksikuski ei ollut kommunikaatiokykyinen eikä ammattimainen, sillä hän jätti Hennin kylmästi eri kaupunkiin yksin käskettyään Hennin ulos taksista. Taksimatka oli maksettu etukäteen eikä taksikuskia siksi kiinnostanut Hennin perille vieminen. Yksin ja tietämättömänä olinpaikastaan vihdoin Henni sai apua mukavalta vanhalta pariskunnalta, jotka toimittivat Hennin kotiin.

Yksi iso syy siihen, ettemme ole voineet kirjoittaa blogia on ollut se, että meillä ei ole ollut internettiä puoleentoista viikkoon. Meitä asuu 9 ihmistä tällä hetkellä asunnossamme ja joku oli käyttänyt nettiä yli sallitun rajan, joten netin credit limit meni yli. Muita ongelmia on ollut terveyden kanssa, sillä olemme olleet kipeitä vähän väliä. Ahkerina olemme käyneet töissä samalla kun todennäköisesti asuntomme homeesta on tullut terveydellisiä haittoja mm. kuumetta ja yskää. Myös Maltan bussiliikenteen kanssa on ollut paljon ongelmia, sillä bussit tulevat milloin huvittaa. Tällä hetkellä meillä menee päivässä 4 tuntia työmatkoihin bussilla ja joudumme menemään sinne kolmella eri bussilla. Täällä Maltalla olemme useasti nähneet mustia kissoja vaeltelemassa kaduilla. Mustien kissojen näkemisen sanotaan tuovan huonoa tuuria ja siksi leikkisästi otsikoimme postauksemme niiden mukaan.

Olemme me ehtineet viettää myös mukavaa aikaa yhdessä tyttöjen kesken. Olemme hieman käyneet shoppailemassa vaatteita ja syömässä ulkona eri paikoissa. Erityisen hyvää ruokaa oli yhdessä Slieman rantakadun ravintolassa, jossa söimme pastaa ja salaattia drinkkien kera. Nam Nam! Yhtenä harvana vapaapäivänä pääsimme ottamaan myös aurinkoa, vaikka kunnon rantaa emme löytäneetkään. Ei me pienet tytöt tarvitakaan kuin pienen rantahiekkakaistaleen ja auringon niin hyvä tulee.

                         

                         

Toisena vapaapäivänä päätimme lähteä katsastamaan Gozo-saaren, jota moni oli meille suositellut. Lautta Gozoon muistutti hieman Vironlaivaa, josta olimme yllättyneitä, sillä luulimme lautan olevan enemmänkin Suomenlinnanlautta. Lauttamatka edestakaisin maksoi vain 4, 65€ eli melko edullista. Gozolle saavuttaessa sää ei ollut kovinkaan hyvä, joten luovuimme ajatuksista rantapäivästä. Kävimme kiertelemässä kaupoissa, syömässä ja kävimme kiipeilemässä Citadel-linnoituksen muureilla. Päivän päätteeksi suuntasimme kohti turistirysä Sininen Ikkuna-nähtävyyttä. Paikka oli hieno, varmaan uskomattoman kaunis aurinkoisempana päivänä.

                                           

                              

                               

                               

                              

Vappua vietimme rauhallisesti käymällä katsomassa ilotulituskisoja pääkaupungissa Vallettassa. Sattumalta kysyessämme tietä merelle päin kohtasimme ystävällisen ja mukavan paikallisen, joka päästi meidät katsomaan ilotulitusta Vallettan korkeimman talon katolle ja tarjosi meille jopa lasilliset viiniä. Ehkä joskus jotain hyvää meidänkin kohdalle! 

                            

Vietimme myös Kirsi-open Maltalla piipahduksen aikana kanssa kahtena eri iltana mukavaa kolmenkeskistä tyttöjeniltaa ravintolassa vaihtaen kuulumisia. Se oli oikein mukavaa aikaa! Haluamme tässä vaiheessa kiittää opettajaamme Kirsiä, että hän on auttanut meitä tyttöjä paljon kohdatessamme vastoinkäymisiä.

Toivomme, että tulevat viikot Maltalla toisivat myös hyviä muistoja ja kokemuksia ajastamme täällä ja, että vastoinkäymiset muuttuisivat positiiviseksi kokemukseksi.

-Krista ja Henni

Helmi Liiketalousopisto